Kuulostaako tutulta: johtoryhmän kokoukset päättyvät lähestulkoon aina jonkinlaiseen skismaan tai konfliktiin? Käyttävätkö joryn jäsenet enemmän aikaa epärelevanttien asioiden selvittelyyn kuin varsinaisten työtehtäviensä edistämiseen?

Johdatko, koska se on yksinkertaisesti mukavaa ja kiinnostavaa? Vai siksi, että uran tietyssä vaiheessa se on järkevää? Vai ehkä siksi, että muiden odotukset ja toiveet ohjaavat johtamispositioon hakeutumista?

Johtoryhmätyöskentelyssä törmätään usein samoihin sudenkuoppiin. Mitä nämä tyypilliset sudenkuopat ovat?

Mitä tarkoittaa yhteisöllisyys tai sen puute työpaikalla? Yhteisöllisyyden kuvitellaan usein syntyvän työpaikan yhteisistä vapaa-ajan tapahtumista, palkasta ja vuosittaisista kehityskeskusteluista. Pohja toimivalle ja yhteisölliselle tiimille luodaan kuitenkin jo aiemmin ja ihan muilla keinoilla.

Jos henkilön työsuorituksessa kaikki ei mene putkeen, tehdään usein salamannopea johtopäätös, että organisaation avainprosessit eivät ole riittävän yksityiskohtaiset ja selkeät. Tämä usein johtaa organisaation hierarkisuuden ja kontrollin lisäämiseen: johtopäätökseen, että esimerkiksi raportointia työtehtävän sisällöstä on lisättävä.